Afganistan naisten silmin: Arki on hengissä selviämistä

Afganistanilaisten toimittajanaisten valokuvanäyttely tuli Suomeen. Näyttelyä järjestänyt jäsenemme Kirsi Mattila sai yhteyden lähes kaikkiin kuvaajiin kysyäkseen tämän hetken kuulumiset. Ihmisten arki on hengissä selviämistä ja turvallisuus huononee päivältä, oli viesti.

Sanotaan, että vuoristoisen ja sodan runteleman Afganistanin värit ovat ruskea ja harmaa. Afganistanin toimittajanaisten kuvissa ovat kuitenkin kaikki sateenkaaren värit.

Helsingissä Sanomatalon Käytävägalleriassa oli esillä afganistanilaisten naistoimittajien valokuvia  24. syyskuuta asti. Tarkoitus on, että näyttely kiertää vielä muillekin paikkakunnille.

Naistoimittajat ry on vuodesta 2009 kouluttanut Afganistanissa paikallisia naistoimittajia. Tänä vuonna järjestö täyttää 70 vuotta, ja näyttely on osa juhlavuoden ohjelmistoa.

Näyttelyä varten kävin läpi yli 9000 valokuvaa. Näistä 71:stä on Canonin sponsorituella tehty suurennokset, lisäksi mukana on kymppikuvia – kaikkiaan kuvia on 57 naistoimittajalta Kabulista, Heratista, Mazar-i-Sharifista ja Bamyanista.

Otin yhteyttä kaikkiin kuvaajiin kertoakseni näyttelystä ja kysyäkseni niin kuvaajien elämäntilanteesta kuin kuvien tarinoistakin. Tavoitin miltei kaikki. Muutama on nyt Saksassa saatuaan sieltä turvapaikan. Yksi on motissa Turkissa, kun pakotie Eurooppaan katkesi rajojen sulkeutumisen myötä. Suurin osa on toki yhä Afganistanissa.

”Turvallisuus huononee päivä päivältä, mutta ihmiset tekevät työtä, opiskelevat ja yrittävät taistella ongelmia vastaan. Niin teen minä, ja niin tekevät lukemattomat muut”, sanoo Simeen Hussaini, yksi valokuvanäyttelyn kuvaajista.

Kuvia on otettu monen tasoisilla kameroilla ja opetuksen pääpaino on ollut kuvasommittelussa ja kuviin sisältyvissä tarinoissa ja viesteissä. Tarkastelussa ovat komposition lisäksi olleet mm. henkilökuvaus, tilannekuvaus, uutiskuva, dokumenttikuvaus ja valokuva sosiaalisen vaikuttamisen välineenä.

Moni kuvaaja korostaakin haluaan vaikuttaa kuvillaan: "Otin tämän kuvan näyttääkseni maailmalle, että afgaanilapset tarvitsevat apua. Heidän elämänsä on todellinen murhenäytelmä, sillä vaarallisen työn lisäksi he kohtaavat monia muitakin ongelmia: hyväksikäyttöä, huumeita ja sotaa", kertoo Simeen Hussaini kuvastaan, jossa nuoret pojat sen sijaan, että kävisivät koulua, keräävät roskia elättääkseen omaa perhettään.

Lapsityö onkin toistuva teema monien kuvaajien kuvissa. Oma lempikuvani on Raihana Habibin kuva kengänkiillottajapojasta, joka tekee läksyjä Kabulin kadulla. Kuvassa kiteytyy suuri vääryys ja valtava toivo.

Toinen aihe, joka puhuttaa kuvaajia, on naisen asema: "Kuva kertoo yhteiskunnasta, jossa miehet määräävät kaiken naisten elämässä. Naisten täytyy käyttää kasvot peittävää burkaa ja heidän täytyy synnyttää uusia lapsia joka vuosi. Näin on, vaikka se vahingoittaisi heidän terveyttään", kertoo Razia Nour Sana kuvastaan, jossa burkapukuiset naiset odottavat lastensa kanssa pääsyä lääkärin vastaanotolle Marie Stopes Internationalin klinikalla.

Kuvat esittelevät suomalaisille katsojille vähemmän tunnettua puolta Afganistanista: sodan sijasta keskiössä on tavallisten ihmisten elämä ja ponnistelut paremman elämän puolesta – niin miesten kuin naistenkin on selviydyttävä ankarasta arjesta, mutta lapsissa ja nuorissa on tulevaisuuden toivo.

 Teksti: Kirsi Mattila

 Kirjoittaja on kouluttanut Afganistanissa paikallisia naistoimittajia Suomen Ulkoministeriön rahoittamassa Naistoimittajien kehitysyhteistyöhankkeessa ja ohjannut mm. palkitun,  Afganistaniin sijoittuvan elokuvan Marzia ystäväni.