Ay-liike valinnan edessä - kahdesta pahasta pienempi

Palkansaajat ovat kuin Skyllan ja Kharybdiksen välistä purjehtiva Odysseus - Skylla tiesi pahaa mutta  Kharybdis olisi merkinnyt koko laivan haaksirikkoa. Odysseuksen oli valittava, kirjoittaa luottamusmies Jyrki Saarikoski.

Kun viittasin tähän vertaukseen, ihmetteli eräs ystäväni miksei Odysseus kiertänyt kapeikkoa. Hyvä kysymys -  ehkä siksi että hän oli mies?  Ja ehkä se oikeasti hyvä kurssikin on vielä joskus mahdollinen. 

Mutta tässä-ja-nyt ovat merten harhailijan vaihtoehdot vähissä. 

Pakkolakivaihtoehto olisi ollut Kharybdis: lomien leikkaaminen, ansiotason rankka lasku, arkipyhien menetys, sairastaminen  omaan piikkiin.

Vaikka maan hallitus jo pani pakkolakihankkeen hyllylle kun oli havainnut sen tien vievän lakikiistoihin ja lakkoihin, niin en epäile etteikö työntekijöiden kannalta surkeaa sanelua olisi kuitenkin kuultu.  

Siksi toinen vaihtoehto - tätä kirjoittaessani yhä keskeneräinen yhteiskuntasopimus-kilpailukykysopimuksen viimeisin viides (!) yritys - on kuitenkin se Skylla, kahdesta pahasta pienempi. 

Senkin palkkaratkaisu merkitsee nollalinjaa - käytännössä siis miinusta.  Lomaleikkuri ei kuitenkaan enää uhkaisi, ei myöskään sairaspäivien palkasta pihistäminen. Tämä on tärkeää.   

Vuorokausi lisää taksvärkkiin? 

Selkein yksittäinen takapakki olisi 24 tunnin vuotuinen lisätyö. Vielä ei tästäkään ole päätetty. Mutta jos laaja sopimus 24h-lisäyksin solmitaan, tuonee se lisätunnit myös mediayhtiöiden työntekijöiden taksvärkkiin.  

Jos näin käy, on ensiksi muistutettava työnantajia siitä,  että jo nyt moni tekee ilmaista työtä omalla ajalla yllin kyllin. Jos 24 vuotuista lisätuntia tulee tehtäväksi, ei työntantajalle enää pidä tarjota palkatonta etätyötä. Ne talkoot on talkoiltu. 

Kerrotaan että pääministeri Sipilä on vaatinut, että työajan pidentyminen sopimukseen sisältyy. Loogisesti tämä tietysti lisää myös työttömyyttä, ja monella alalla on näiden talkoiden merkitys kansainvälisen kilpailukyvyn kohentamisessa lähinnä vitsi. 

Jos tuo Sipilän talkoovuorokausi toteutuu, on edessä hankala pohdinta siitä kuinka lisääntyvä työaika otetaan vaihtelevissa työaikamuodoissa tasapuolisesti huomioon. Pitenevätkö vuorot ja kokonaispalkkaisten työvelvoite,  menetetäänkö kurssipäivien kompensointi, mitä oikein tehdään? 

Kenties näihin käytännön kysymyksiin vastaa se osapuoli, jonka nerokas ajatus työajan pidentäminen on alun perin ollut.

"Lähellä ihmistä"

Ay-liikkeen toimintamahdollisuuksien heikentäminen on hallituksen esitysten pitkä linja. Pääministeri on hämmästellyt miksei asioista voida sopia työpaikoilla "lähellä ihmistä". Mutta työntekijän kannalta "lähellä ihmistä" sopiminen on pahimmillaan sitä että pomo sanelee ja sinä kuuntelet. 

Paikallinen sopiminen voidaan hoitaa myös asiallisesti ja yhteisesti neuvotellen, mutta se edellyttää luottamusmiesten aseman vahvistamista - ja takeita siitä ettei "sopiminen" tarkoita palkanalennusilmoituksia aina kun firman johtoa sattuu huvittamaan.  Ongelmien tullen ottaa kumpikin osapuoli yleensä yhteyttä liittoonsa, mutta työntekijälle ei ole tästä paljoa apua jos ammattiyhdistykset on häädetty jonnekin taka-alalle. 

Yhteiskuntasopimus vai sopimusyhteiskunta?

Siinä missä hallituksen teemana on ollut "yhteiskuntasopimus" ( mistä ei tosin ole missään vaiheessa ollut kysymys ) saadaan ay-liikkeelle tärkeä käsite kun käännetään sanajärjestys: se on sopimusyhteiskunta, jossa työstä ja sen puitteista voidaan asiallisesti sopia osapuolten kesken. 

Ay-porukoiden huoli siitä että sopimusyhteiskuntaa ollaan romuttamassa on vahvistanut epäluottamusta, vaikka juuri luottamuksen piti olla maan nykyhallituksen avainkäsite.

Nyt pitää vain luottaa siihen että oma kurssi pitää - ja toivoa että Skylla lopulta on se pienempi paha. 

Kirjoittaja: Jyrki Saarikoski

Ylen ohjelmatyöntekijöiden vt. pääluottamusmies ja  RTTL:n ja SJL:n hallituksen jäsen