Kikyä, Suomen mallia ja suhertelua

Millainen on  vuoden 2017 työmarkkinatilanne Suomen Journalistiliiton jäsenten näkökulmasta?

 Muun muassa siitä keskusteltiin marraskuun toisella viikolla Journalistiliiton luottamushenkilöpäivillä Järvenpäässä.

Suomen journalistiliitossa valmistaudutaan ”Suomen mallista” ja monenlaisista suhmuroinneista huolimatta normaaliin työmarkkinakierrokseen. Journalistiliitto neuvottelee edelleen omat sopimuksensa, oli mallia tai ei, kirjoittaa mukana ollut Ari-Pekka Sirviö.

Luottamushenkilöpäivillä oli kuutisenkymmentä ay-aktiivia ympäri Suomen ja suomalaisen mediakentän. Tilaisuudessa kuultiin muun muassa Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Ahon ja edunvalvontajohtaja Petri Savolaisen katsaus työmarkkinatilanteeseen.

Journalistiliitto lähti mukaan kilpailukykysopimukseen, koska sen katsottiin olevan nykyisessä tilanteessa viisasta. Liitossa arvioitiin, että koska yli 90 % työntekijöistä oli liittojensa kautta mukana kikyssä, sen enempää tuskin olisi saatu edes valtakunnansovittelijan toimistosta. Lisäksi neuvotteluasetelmat olivat media-alan työntekijöille heikot. Hyvää neuvottelutulosta ei olisi todennäköisesti saatu aikaan, koska yleinen taloustilanne oli haastava ja yhteiskunnassa vallalla ammattiyhdistysvastaisuus ja työnantajan hegemonia. Lisäksi Ylellä oli niskassaan Satosen työryhmän paine. Jos yleläiset olisivat irtautuneet kikystä, olisi ylen muutoksille tullut vielä nykyistäkin suurempi paine.

Kilpailukykysopimuksen kestosta on erilaisia näkemyksiä. Työantajapuoli näkee kikyn mielellään pysyvänä sopimuksena, kun taas työntekijät pitävät selvänä, että sopimus koskee vain vuotta 2017. Sopimuksen mukaanhan ensi vuonna palkankorotusten linja on pyöreä nolla. Lisäksi työaikaa kasvatetaan vuodessa 24 tunnilla. Näyttää siltä, että media-alalla työajan lisäyksen käytännön järjestelyistä on jo sovittu monin paikoin. Lisäystavat ovat vaihtelevia ja innovatiivisia. Paikallista sopimista on siis käytetty tehokkaasti. Kaiken kaikkiaan suhtautumien kikyä ja työajan lisäystä kohtaan on ollut media-alan työpaikoilla rauhallinen, eikä ole herättänyt suuria tunteita.

Vaikka kilpailukykysopimuksen yhteydessä sovittiin, että muutoksista keskustellaan myös työntekijäpuolen kanssa, keskusteluja ei ole toistaiseksi ollut muutamaa tapaamista lukuun ottamatta. Nyt työntekijäpuolella odotellaan, jatkuuko hallituksen pakkolakilinja vai huomaako hallitus viimein, että työmarkkinaosapuolten kanssa kannattaa aidosti keskustella. Hyvää ei lupaa se, että työministeri Jari Lindström on tokaissut jossain vaiheessa, että aina voi keskustella, mutta lopullinen veto-oikeus on hallituksella.

Media-alalla valonpilkahduksia?

Yksi media-alan hyvinvoinnin indikaattori on mediatalojen taloustilanne. Merkittävät mediatalot Alma ja Sanomat ovat kertoneet hyvistä talousluvuistaan ja tuloksistaan. Ne ovat syntyneet pääosin säästämällä ja hyvän ilmoitusmyynnin seurauksena.

Olivatpa positiivisten tulosten syyt mitkä tahansa, on havaittavissa heikkoja signaaleja paremmista ajoista. Liikaa toivoa ei kannata vielä herättää, mutta pienenpieniä ennusmerkkejä on siitä, että media-ala lähtee nousuun.  Esimerkiksi freelancetoimittajat ovat kertoneet huomanneensa, että työtilaisuuksia on tarjottu hieman aiempaa enemmän ja niistä jopa maksetaan asiallisesti. Tästä ei ole kuitenkaan olemassa minkäänlaista tutkimustietoa, ainoastaan puheita. Teoriassa suunta ylöspäin on kuitenkin mahdollinen.

Yksi positiivinen seikka on se, että postilaki on lähtenyt lausuntokierrokselle sellaisessa muodossa, että mukana on viisipäiväinen jakelu. Näin sanomalehdet löytäisivät jatkossakin yleisönsä viitenä päivänä viikossa, mikä on ratkaisevaa lehtien kannattavuudelle.

Ylen tulevaisuus on vielä melko epäselvä. Yle on itse miettinyt toimintaansa suuria muutoksia ja Arto Satosen johtaman työryhmän lausunto on vain osa suurempaa kokonaisuutta. Satosen työryhmä ei esittänyt näin laajoja muutoksia ja näin nopealla aikataululla. Yle kuitenkin halunnee viedä muutokset läpi etuajassa ennen seuraavia eduskuntavaaleja 2019, jotta se ei joutuisi reposteltavaksi vaaliteemana.  Suurin muutos on merkittävä lisäys Ylen ulkopuolisiin ostoihin. Se merkitsee samalla vähennystä Ylen omaan tuotantoon ja YT-neuvotteluja Ylen sisällä. YT-neuvottelukutsun sisältö ei ole vielä tiedossa, mutta ennustettavissa on suuriakin irtisanomisaaltoja.

On muistettava, että kolikolla on myös kääntöpuoli. Yle ulkopuolisten ostojen lisääminen hyödyttää työntekijöitä muissa yhtiöissä. On toivottavaa, että Yleltä lähtevät saavat töitä alihankintayhtiöissä. RTTL:n ja Journalistiliiton haaste on sitten saada työehtovalvonta toimimaan myös näissä pienemmissä yhtiöissä.

Joko nyt on aika vaatia lisää?

Viime vuodet ovat olleet porvaripuolueiden voittokulkua ja työnantaja on ollut vahvoilla. Nyt näyttää siltä, että heiluriliike on käynyt ääriasennossa oikealla ja on menossa vasemmalle päin. Se voi vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja työnantajien asenteisiin. Nyt työntekijäjärjestöissä mietitään, onko syytä odottaa seuraavia eduskuntavaaleja vai olisiko jo nyt aika vaatia parannuksia työehtoihin. Journalistiliitossa kysytään, löytyykö jäsenistä tarpeeksi taistelutahtoa esimerkiksi palkankorotuksille, joille on selvästi painetta.

Kuljetusalan työehtoneuvottelut alkavat ensi vuoden alkupuolella. Niiden tulos antaa suuntaa palkankorotustasosta. Neuvottelujen kulku puolestaan kertoo paljon Suomen ilmapiiristä. Syksyllä neuvotteluvuorossa on metsäteollisuus. Journalistiliitolla on iso neuvottelusavotta edessä loppuvuodesta, jolloin sen eri työehtosopimukset ovat katkolla.

Pian on aika miettiä, vastaako Journalistiliitto palkankorotuspaineisiin vai noudatetaanko niin sanottua ”Suomen mallia”, josta sovittiin kilpailukykysopimuksen yhteydessä. Siinähän palkankorotusten tason määrittelevät vientialat, jotka ovat alttiina kansainväliselle kilpailulle.

Suomen mallin toteutuminen näyttää tässä vaiheessa epätodennäköiseltä. Mitään valmista mallia ei ole vielä tuotu julkisuuteen. Joitain valmisteluja sen eteen on tehty, mutta työ on ollut pääosin salamyhkäistä ja epämääräistä. Suomen journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho kuvailee tilannetta ”työmarkkinasuhertelemiseksi”. Näyttää siltä, että kenelläkään ei ole lopulta valtuuksia sopia tällaisista asioista. Mikään liitto ei voi määrätä toisten liittojen asioista, voidaan ainoastaan sopia. Liitoissa kysytään myös, miksi sopia sellaisia asioita, joita ei ole ollut valmistelemassa. Kukaan ei tunnu haluavan ottaa epäkiitollisessa tilanteessa vetovastuuta neuvotteluista. On luotu malli, jonka toteutumisesta ei vastaa kukaan ja josta ei ole konsensusta.

Suomen journalistiliitossa valmistaudutaan ”Suomen mallista” ja monenlaisista suhmuroinneista huolimatta normaaliin työmarkkinakierrokseen. Journalistiliitto neuvottelee edelleen omat sopimuksensa, oli mallia tai ei.

 Teksti: Ari-Pekka Sirviö